Karhunkierros 70km

Sisällysluettelo

Lyhyesti

Kävelimme Heikin kanssa Karhunkierroksen lumikengillä Ristikalliolta Rukalle (noin 70km) viikonlopun aikana tammikuussa 2008. Reissu oli erilainen kuin kesäinen vaellus samoissa maisemissa.

Raporttihistoria

Taustaa

Kesäisen vaelluksen yhteydessä oli puhetta, että josko tulisi vielä talvella tallustamaan lumikengillä reitin uusiksi. Tällöin maastossa olisi rauhallista ja voisi rauhassa majoittua tuvissa. Ottaisi vähemmän tavaraa kannettavaksi ja pitäisi nopeampaa vauhtia.

Heikillä oli tammikuun toisena viikonloppuna tyhjää kalenterissa ja parista vaihtoehtotekemisestä päädyttiin sitten lähteä Kuusamoon lumikenkäilemään. Kysyimme muutamaa muutakin kaveria mukaan, mutta heillä oli parempaa tekemistä.

En paljoa miettinyt matkaa etukäteen, mutta tiesin, että retkestä tulisi itselleni varmasti raskas. Heikkihän on tehnyt tälläistä ja paljon rankempaa jo pitkään ja on raudankova liikkuja, joten ei ollut epäselvää kumpi tulee roikkumaan kumman repussa, mutta ei anneta sen häiritä.

Suurin osa ajasta tulisi olemaan pimeää, joten otsalamppu on pakollinen. Lunta Rukalla ilmoitettiin olevan 30cm, joka kuulosti juuri sopivalta määrältä, että pystyisi kävelemään yli kaikista juurista ja pikkukivistä, mutta ei tarvitsisi kahlata kainaloita myöten hangessa.

Valmistelut

Reissu päätettiin pari päivää ennen lähtöä, joten mitään erityisiä valmisteluita ei kerennyt tekemään ja ei kyllä ollut erityistä tarvettakaan, kun oli kartat valmiina ja muutenkin tietoa alueesta. Itse asiassa halusimme osittain toteuttaa filosofiaa parhaat reissut syntyy turhia suunnittelematta. Kävin kyllä yhden testilenkin lumikengillä testaamassa pyöräkenkäsuojia ja reppua, jota en ollut vielä kertaakaan käyttänyt. Ostin repun Rintamäen alennusmyynnistä joskus kesällä. Hieman arvoin, että otanko talvi- vai lenkkikengät mukaan. Lenkkarit ovat keveämmät ja paremmat lumikenkien kanssa, mutta toisaalta liian heppoiset, jos lunta on niin vähän, ettei lumikenkiä tarvitse. Onneksi edellisenä iltana hoksasi testata Bilteman pyöräkenkäsuojia, jotka toimivat täydellisesti.

Vaellusharrastuksessa iso osa on suunnittelu ja kaikenlainen etu- ja jälkipuinti, mutta tällä kertaa varsinkin etukäteissuunnitelmat jäivät hyvin minimiin. Harmi sinänsä, mutta parempi näin kuin ei ollenkaan. Ensi kesänä sitten taas isompaa vaellusta kiikariin, jolloin pääsee enempi suunnittelemaankin.

Eräs suurimpia uudistuksia itselläni oli Imodium-lääkkeen mukaan ottaminen. Itselläni mahavaivat ovat eniten tälläisiä aktiviteetteja rajoittava, koska reagoin stressiin mahalla. Heikki suositteli kyseistä lääkettä ja nyt oli sitten oiva sauma testata sitä käytännössä.

Ruuat osti kumpikin itse edellisenä päivänä. Viinan suhteen sovittiin, että litra pitää olla vähintään mukana per mies. Juomapolitiikkaa mietimme sen verran, että aluksi juodaan olutta ja kokista ja sitten sulatellaan lunta. Vedenpuhdistustabletteja otettiin mukaan.

Minulla oli ollut hieman univaikeuksia joululoman jälkeen, joten hieman jännitti, että saanko nukuttua tarpeeksi hyvin ennen vaellusta ja sen aikana. Lähtöpäivää edellisenä yönä nukuin ensin neljä tuntia, sitten valvoin neljä tuntia ja lopulta vielä noin kolme tuntia lisää unta. Unta tuli siis periaatteessa ihan hyvin, mutta muuten rytmi oli varsin sekaisin.

Lumikenkäily on hyvin nivelystävällistä liikuntaa, joten minua ei juurikaan huolettanut pieni kipu penikoissani. Muita fyysisiä rajotteita en ollut huomannut pitkään aikaan itselläni.

Varustelista

Edellisten reissujen varustelistojen perusteella oli nyt helppo kasata reppu. Tällä kertaa oli tarkoitus viipyä matkalla vain kaksi vuorokautta, nukkua tuvissa ja syödä nopeasti, joten esimerkiksi trangiaa ei otettu mukaan. Reppu painoi lopulta noin 13kg ruokineen ja juomineen, kun kesällä painoa oli yli 20kg.

Vaatetus

P-symbolilla merkityt vaatteet olivat päälläni lähtiessä ja loput repussa.

Vaelluksen aikana lämpötila taisi olla koko ajan -5 celsiusta tai lämpimämpää, mikä sopi erinomaisen hyvin minun vaatetukselleni. Kylmpempiin ilmoihin olisi tarvinnut paksumpaa takkia ja hanskaa. Heikillä ei ollut varavaatteita mukana ollenkaan, joten todistettavasti vähemmälläkin olisi pärjännyt... Heikin taskumallin untuvatakille olin pari kertaa kateellinen. Sellaisen voisi ehkä investoida joskus.

Majoitus

Nukuimme tuvissa, joten telttaa ei tarvittu.

Tarvikkeet

Tällä kertaa ei ollut tarvetta teipille, narulle ja irtoremmeille, mutta en kyllä jätä niitä silti pois jatkossakaan.

Viihde

Pelikorteille ja muistiinpanovälineille ei olisi riittänyt aikaa, joten mitään todellista viihdettä ei ollut mukana. Puhelimella kirjoitin iltasella tekstiviestin Johannalle, joka sitten kertoi läheisille ihmisille kuulumiset, mutta muuten puhelin pysyi visusti kiinni, että akku säästyisi hetkeen, jolloin sitä tarvitsee oikeasti.

Hygienia

Olen perinteisesti ottanut aika paljon hygieniaan liittyviä tavaroita ja yritin nyt hieman karsia.

Olin tyytyväinen valintaan eli mitään turhaa ei ollut mukana hygienipuolelta, mutten erityisesti jäänyt kaipaamaankaan mitään.

Kokkaus

Kylmällä ilmalla juoma pysyy lämpimänä, kun sitä roikuttaa koulusta mahaa vasten. Nyt ei ollut siihen tarvetta ja muutenkin sen heiluminen häiritsee, joten en pitänyt sitä. Edelleen on hieman hakusessa juomistyyli vaellukselle. Juomasäiliötäkin harkitsin, mutta kun vesi jäätyy niin helposti juomaputkeen. Pitäisi ehkä ostaa sellainen vuorattu talviversio.

Kehitettävää

Tulevaisuudessa erityisesti seuraavia tavaroita pitää miettiä.

Kaiken kaikkiaan hanskoja lukuunottamatta olin tyytyväinen varusteisiin eli selvästi alkaa löytymään pikku hiljaa itselle sopiva varusteluettelo tälläisille retkille.

Varusteet

Ruokapolitiikka

Sovittiin suuripiirteisesti, että otetaan mukaan rommia, limukkaa, makkaraa ja leipää eikä mitään sellaista mitä pitää lämmittää. Näillä vaatimuksilla molemmat ostivat itselleen haluamiaan eväitä. Itse päädyin seuraavaan:

Lisäksi autoon jätin Ässä mix pussin ja mikrohampurilaisen. Enemmänkin olisi voinut siltä varalta, ettei kerkeäkään kauppaan enää illalla. Onneksi tällä kertaa kerkesimme.

Vaellus

Vaellus kesti siis perjantai-illasta sunnuntai-iltaan ja oli pituudeltaan 70km Karhunkierros-reitillä. Todellisuudessa kävelimme varmaan noin 75km. Ohessa pienempi kartta sekä linkin takana suurempi kartta (7.6MB), mistä näkee meidän reitin ja yöpymispaikat. Viittaan raportissa suuremman kartan numeroihin, joten voi olla hyvä idea avata se toiseen ikkunaan taustalle.

Pieni Karhunkierros-kartta

Perjantai, 11. tammikuuta 2008

Tarkoituksena oli keretä Rukan keskusaukiolta klo 16:40 lähtevään bussiin ja ennen sitä käydä syömässä ja kaupassa. Pääsimme Oulusta liikkeelle hieman ennen klo 13 ja näin kerkesimme oikein mukavasti, kun vielä bussikin oli 20min myöhässä. Odotellessa kerkesi juomaan muutaman oluen. Jätimme Heikin auton Rukalle parkkiin ja autoon vaihtovaatteet, hieman evästä sekä uimavermeet, että josko Kuusamon Tropiikkiin eksyisi vielä sunnuntaina.

Bussi heitti meidät sitten Ristikallion parkkipaikalle (1), mistä itse asiassa ensimmäinen pätkä Karhunkierrosta on alkujaan lähtenyt eli se on se ns. virallinen aloituspaikka. Hautajärvi on kyllä vielä 10km kauempana, että jos pisimmän mukaan haluaa mennä, niin sieltä pitää lähteä. Oli vähän hyytävä jättää lämmin mukava bussi ja jäädä kahdestaan parkkipaikalle katsomaan pimeetä metsää - tuonneko sitä pitäisi lähteä viettämään viikonloppua? Vaan eipä tässä vaiheessa auttanut enää perääntyä vaan lumikengät jalkaan, lähtöposeeraus ja menoksi.

Lähtö

Kävelimme jokseenkin rivakasti kolme tuntia muutamalla oluttauolla ja tulimme hieman Hautajärven reitin kautta kiertäen Taivalkönkäälle (2), johon myös jäimme yöksi. Seuraavalle kämpälle (Ansakämppä, 4) olisi ollut matkaa lähemmäs 20km ja kun kello oli jotain 21 niin tuumasimme, että mielummin jäädään nukkumaan. Itseäni tosin epäilytti unen saanti edellä kerrottujen univaikeuksien takia. Sovimme, että jos minä en saa nukuttua ja herään yöllä niin jatketaan matkaa.

Oluttauko
Taivalköngäs

Puiden teon ja kaminan lämmittämisen jälkeen keiteltiin rommiteetä ja keskusteltiin lähinnä pariutumisesta. Joskus keskiyön aikoihin vaivuimme uneen.

Taivalköngäs

Matka-ajaksi tuli tarkalleen 2h 55min ja matkaksi 9km. Pakkasta oli noin viisi astetta ja lunta ripotteli välistä enemmänkin.

Lauantai, 12. tammikuuta 2008

Heräsin kuin heräsinkin sitten jo kolmelta yöllä. Makoilin siitä vielä neljään asti ja herätin sitten Heikin. Purimme leirin ja lähdimme jatkamaan matkaa klo 4:45. Seuraavien tuntien aikana etenemisen lisäksi mainitsemisen arvoista on 10min lounastauko Oulangan luontokeskuksella (3), Heikin kengän kastelu jossain Oulunkajoen sivupurossa, pakollinen valokuvaussessio Ansakämpällä (4) ja 20min päivällistauko Jussinkämpällä (5). Tässä vaiheessa kello oli palttiarallaa klo 13 iltapäivällä ja matka oli edennyt varsin juohevasti. Itse aloin kyllä olemaan jo varsin väsynyt, mutta askeleeseen sai mukavasti lennokkuutta pitkäripasen antimista.

Ansakämppä
Jussinkämppä

Kitkajoelle tultaessa eksyimme taas hieman reitiltä, mutta puolessa tunnissa löysimme taas takaisin. Yllättävän vähän mielestäni poikkesimme reiltä ottaen huomioon, että suurin osa ajasta oltiin pimeässä ja puihin silloin tällöin maalatut oranssit läikät eivät olleet aina kovin näkyviä. Välistä oli kyllä jälkeä, että joku muukin olisi mennyt samasta kohtaa, mutta välissä taas ei mitään. No, minähän en suunnistanut. Kitkajoen varsi oli varsin rankka mennä lumikengillä, koska se on hyvin juurakkoista ja ylös-alas menevää kapeaa polkua aivan joen rannalla. Vesi oli paikoin noussut polulle ja jäätynyt.

Saavuimme suunniteltuun yöpaikkaan Siilastuvalle (6) joskus ilta kahdeksan aikoihin. Jälleen tehtiin polttopuut, syötiin vähän ja alettiin nukkumaan. Tai minä istuin vielä itsekseni rielun tunnin sulatellen lumia juomapulloihin. Nukkumaan menin noin 22:30 ollen käsittämättömän väsynyt. Olimme tulleet noin 40-45km 15h 45min aikana, mikä on selkeästi pitkäkestoisen liikuntasuoritus minulta koskaan (edellinen 12h pyöräilyä). Siihen yhdistettynä vielä vähäiset yöunet edellisenä yönä niin luulisi unen maittavan.

Siilastupa

Keli oli hyvin samanlainen kuin perjantainakin.

Sunnuntai, 13. tammikuuta 2008

Tänä yönä sainkin sitten nukuttua jo melkein kahdeksan tuntia, tosin heräilyä oli vähän väliä. Leiri purettiin ja liikkeelle lähdettiin vähän kahdeksan jälkeen. Edellisen päivän rasitus tuntui luonnollisesti melko paljon, joten otimme ensimmäiseksi tavoitteeksi päästä vain Porontimajoen laavulle (7) ja miettiä sitten lisää. Sieltä pääsisi helpohkosti tieverkostoon kiinni. Pätkä on tasainen ja ainakin kesällä se oli reitin nopein väli. Mitään nähtävääkään ei ole. Vaan kuinkas kävikään sillä tällä 12km matkalla oli reitin eniten lunta ja ei ollenkaan muiden tekemää uraa, mistä johtuen käytimme kahdeksan tuntia tähän matkaan eli keskinopeudeksi tuli huikea 1.5km/h. Emme pysähdelleet ja minäkin toivuin sen verran hyvin, ettei hitaus johtunut minun odottelusta. Lunta vain oli niin paljon, että joka askeleen sai tosissaan puskea.

No laavulle ei koskaan tultu, kun eksyimme reitiltä ensin ja sitten lähdimme hieman sooloilemaan. Muutenkin tunsin, että kyllä tässä vielä jaksaa edetä, joten jatkoimme reitin seuraamista kohti Isoa Kumpuvaaraa (8). Sen päälle kiipeäminen oli jo varsin raskasta varsinkin kun vertaa, mitä se oli kesällä, jolloin oikein hihkui innosta päästä viimein kipuamaan näiden kuuluisien vaarojen päälle.

Ison Kumpuvaaran jälkeen lähtee reitti pikku hiljaa nousemaan Kontaisen (9) päälle, mutta hieman ennen sitä totesimme, ettemme kerkeä millään tämän vuorokauden puolella perille, jos jatkamme oikeata reittiä. Matkaa oli jäljellä vielä noin 10km ja jos etenisimme edes sillä 1.5km/h, niin olisimme autolla joskus keskiyöllä. Tästä pitäisi vielä ajaa sitten Ouluun. Lisäksi nopeus todennäköisesti olisi vielä tipahtanut tuosta noustessa jyrkkiä rinteitä. Kaiken lisäksi minä olin niin väsynyt, että tuskin ihan ilman lepoa esimerkiksi Valtavaaran päivätuvalla (10) olisi päästy. Ja viimeisimmäksi meillä oli tässä vaiheessa jäljellä yhteensä ruokaa yksi karkkipussi ja neljä ruispalaa, joten senkin puolesta tuntui aika mahdottomalta. Näiden nojalla otimme suunnan kohti tietä ja kävelimme 5-tietä pitkin Rukalle. Perillä autolla (11) olimme joskus ilta seitsemältä ja siitä melko pikaisesti pääsimme liikkeelle. Sää oli edelleen samanlainen kuin koko viikonloppuna. Viimeisenä päivänä tuli kävelymatkaa arviolta 24km.

Tropiikissa emme käyneet, mutta ABC:llä syötiin lämpimät ruuat ja sitten kohti Oulua. Kotona olin klo 22:30.

Loppusanat

Koko homma niputettiin pakettiin yhdeksässä päivässä. Siis siitä hetkestä, kun idea tuli ilmoille siihen hetkeen, että tämä raportti on valmis. Tälläisessä pikapyrähdyksessä on toki puolensa, mutta niin on myös kunnolla suunnitelluissa retkissä. Mutta tähän saumaan sopi oikein mainiosti tälläinen kompakti vaellusprojekti. Sai vieläpä mukavan alun vuoden 2008 Liikuntoiluunkin.

Eteneminen oli paljon hitaampaa upottavassa hangessa kuin oletin. En todellakaan uskonut, että nukkuisimme vain 3h ensimmäisenä yönä ja että pitäisimme niin vähän taukoa (luokkaa 1h kahtena päivänä yhteensä). Tästäkin huolimatta emme kerenneet loppuun asti kunnolla. Ajattelin, että talvella olisi jopa nopeampi kuin kesällä, kun pystyy ylittämään juurakot ja pikkukivikot nopeammin. Lisäksi meillä oli nyt paljon keveämmät reput mukana, mutta siltikin välissä vauhti oli naurettavan hidasta. Odotin, että reitillä olisi muita kulkijoita tai edes kelkkareittejä, mutta eipä juurikaan. Yksi kelkkailija nähtiin, mutta ei ketään muita. Viikko sitten oli edelliset merkinnät tupien vieraskirjoissa.

Nivuseen tuli pieni nirhauma ja molempiin nilkkoihin pienet haavat kengistä, mutta niistä ei ollut mitään haittaa. Polvi kipeytyi myös hieman, mutta ei merkittävää kipua. Mahavaivoja ei ollut ollenkaan, joten ehkäpä imodiumilla onnistun viimeinkin voittamaan vaivoistani inhottavimman. Unirytmiä en saanut korjatuksi, mutta kyllä se parempaan suuntaan meni reissun aikana.

Reissu oli ehdottomasti hauska ja lisää pitää ehdottomasti. Me emme pysähtyneet kertaakaan maisemien takia ja muutenkin oli koko ajan eteneminen päällä, joten vaellus olin hyvin erityyppinen kuin viime kesäinen. Tämä ei sovi kaikille ja kaikkien kanssa. Minulla on jatkossa kiinnostusta molempiin eli haluaisin lähteä ensi kesänä leppoisalle vaellukselle, mutta kyllä jotain tälläistä puskemistakin voisi lisää testailla.

Kesällä jäi mieleen, että hieman voisi miestä väkevämpää ottaa mukaan. Tällä kertaa meillä olikin litra viinaa ja viisi olutta mieheen ja niillä välistä sai ihan sopivan hiprakan. Yhdestä tuvasta löytyi vielä pussipunaviiniä, mutta sen säästimme tuleviin koitoksiin. Alkoholi tekee matkaamisesta lepposampaa ja kyllähän se myös turruttaa paikkoja. Pitää vain huolen, ettei seuraavana aamuna ole krapulaa.

Lopuksi vielä perinteiset kiitokset Heikille, kun jälleen mahdollisti uuden elämyksen minulle.

Aikajana

Täytän aikajanan vain niiltä osin, mistä on ajankohdasta jotain tietoa.

Linkit

Kommentointi

Nimi:
Spam-tarkistus: (englanniksi aurinko, kolme kirjainta)